Job 2
1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herraneteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasiHerralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaaniJobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton jarehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyyhurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaanhänet syyttömästi."
4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitäihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaanhän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästäkuitenkin hänen henkensä".
7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita,kantapäästä kiireeseen asti.
8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istuituhkaläjään.
9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi?Kiroa Jumala ja kuole."
10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkkanainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaanpahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä olikohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas,suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä jamenivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enäävoineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivätkukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää jaseitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä henäkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.